Uuden vuoden aloittajaisiksi Beo pääsi lääkärissä käymään. Marraskuussa Beo alkoi liukastella sisällä, perä ikäänkuin lähti alta kun koira lähti innolla eteenpäin. Seuraava oire oli 29.12 alkanut oikean takajalan lepuutus tai "sutiminen" seistessä, Beo kuitenkin liikkuu normaalisti, mutta seisominen ei ole normaalia. Norocarp-kipulääkettä Beo on syönyt torstaista 29.12 saakka, eikä sillä vaikutusta ole seisomisen suhteen. Suuntasimme siis Kivuttomaan ja lääkärille Päivi Turunen. Ell kopeloi koiran läpi ja sen lisäksi otettiin kuvat, diagnoosi seuraavanlainen:

Spondyloosimuutokset pahentuneet, todennäköisesti hermopuristus (ja hermokipu?)

Tutkimuksessa ei todettu selkeitä kipupisteitä, mutta Beo vastusteli oikean takajalan taivuttelua eikä varaa jalalle painoa kunnolla (kipulääkityksestä huolimatta).
Ontuman syiden selvittämiseksi otettiin röntgenkuvia. Näissä nähdään, että spondyloosimuutokset ovat voimistuneet viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tämä voi aiheuttaa jatkuvaa hermopuristusta ja hermokipua. Tässä nikamavälissä muutos sijoittuu mahdollisesti pelkästään oikealle puolelle, mikä selittäneet otj oireilun.
Spondyloosimuutos on leikattavissa, mutta ennen leikkausta suositellaan ortopediaan erikoistuneetn eläinlääkärin arviointia.

Samalla reissulla otettiin kontrolli kilppariarvoista, ja ne ovat hyvät, eli lääkitys jatkuu samana eli 400 mg*2 päivässä.

Eli sillä lailla sitten :( En olisi kesäkuussa uskonut että nyt ollaan jo tässä pisteessä. Ell laittoi Beon tiedot selkiin erikoistuneelle lääkärille, ja nyt odotellaan millaisen arvion leikkauksesta ja siihen liittyvistä asioista hän antaa. Helppohan tuollaisesta toipuminen ei ole ja siksi mietitäänkin tarkkaan kannattaako siihen  lähteä, jos sitä mahdollisuutta nyt edes annetaan. Beo ei vaikuta mitenkään kipeältä, pihalla juoksee ja kierii lumessa ja sisällä uskollisesti kantaa lelujaan jos joku niitä piilottaisi. Mutta mitä jos Beo onkin todella kipeä ja minä en sitä tiedä? Tällä hetkellä olen sillä kannalla että ei leikkausta tehtäisi, mutta saa nähdä millä mielin asiantuntija on. Onhan Beo vielä nuori, 6 vuotta ensi kuussa vasta, joten siinä mielessä voisi vuosia vielä olla edessä. Mutta mitä jos muut muutokset sitten alkavat vaivata ja paheta. Kuinka kauan tilannetta voi vaan seurata, ell oli sitä mieltä että sitten on kipuja vasta kun alkaa ontua liikkeessä, oli sitä mieltä että nyt ei vaan hahmota jalkaansa seistessä, mutta mistä tuonkin sitten tietäisi. Onneksi nyt ei sentään tarvitse Beon liikuntaa rajoittaa koska se ei voi tuohon muutokseen vaikuttaa mitenkään, eli koiraa saa touhuta oman mielen mukaan.

Ensi viikolla pitäisi olla sitten enemmän tietoa leikkauksesta, eli katsotaan sitten miten asiassa edetään.