Ahkera kasvattaja olikin heti alkuvuoteen keksinyt meille kivaa puuhaa, eli ohjelmassa oli tottispäivä Kana-areenalla. Beon kanssa keskityttiin vaan tottishommiin tällä kertaa, me ei tässä nyt pariin kuukauteen olla muuta tehtykään kun levätty niin johan oli aikakin ryhdistäytyä

Istumiseen oli tarkoitus keskittyä, se kun on tupannut olemaan se vaikea juttu, ainakin kisoissa se on aina mennyt päin sanonko mitä.. Eli ensin pitkä seuraaminen henkilöryhmineen ja sitten jäävien pariin, ja istuihan se, tietty. Nyt sitten Miialta sain vinkin että pitäisi ottaa ennen istumista rutiiniksi tietty päänsilitys että Irmeli sitten hokasee että mitä ollaan tekemässä, tämän kun sitten muistaisi.. Istuminen tehtiin pariin kertaan ja jees meni. Samaten maahanmeno juoksusta ja seisominen menivät hyvin.

Sitten tuo perusasentoon siirtyminen edestä, sehän on huono ollut ajoittain, ainakin silloin kun sitä ei ole pitkään aikaan tehty  Tässä sitten koittikin Pirjolle kovat ajat, käyttöön otettiin pakotteet, voi meidän pientä malia.. Eli pientä hihnanykimistä silloin kun koira ei tule vielä oikeaan paikkaan. Hyvin alkoi siirtymät jo sujuakin, tai ainakin paremmin.

Paikallaolon Beo teki Äijän treenivuoron aikana sivussa, yhden kerran koira nousi, ilmeisesti oli Äijän ja Petrin touhu sen verran vauhdikasta että alkoi jo pienen koiran mieltä painaa. Palautin koiran maahan ja makuu sujui ongelmitta.

Ekan kierroksen loppuun Beo pääsi leikkimään hurjaa suojelumalia maalimies-Miian kanssa, kyllä meillä olikin hauskaa yleisön kanssa , ehdottomasti päivän parasta antia

Toisella kierroksella oltiin sitten toisessa hallissa ja tilaa oli vähän vähemmän. Eka tehtiin noudot tasamaalla ja sitten hypyn kanssa, ei ongelmia näissä ja kapulakaan ei osunut kattoon.

Perusasentoa tehtiin myös lisää, tällä kertaa lainassa Luken ketjupanta, eli kovat piipussa siis! Lopuksi vielä kimppapaikallaolo kaikkien muiden kanssa, tokotyyppisesti tehtiin ja menin ihan piiloonkin, hyvin mali makasi koko ajan. Perään vielä istuminen ja suunnilleen 2 min kohdalla ehti Beo painua maahan, itse olin siis koko ajan näkyvillä. Ei olisi tässä kannattanut ahnehtia, mutta jospa ensi kerralla sitten taas tajuaisin oman koiran rajat.

Beolla oli kyllä sikakiva päivä, Aatun lisäksi Beo näki myös muita siskonpoikiaan ja sisko-Piituakin, vähän saivat sisaruksetkin leikkiä. Kohta käy jo niin että Beo onkin pienin uros Giramin-porukassa, sen verta korkeita alkavat nuoret olla  Mutta Beo sanookin että ei se koko, vaan se miten sitä käyttäää