Eli nyt naksutetaan kunnes malikka on niin pyörällä päästään että alkaa miettiäkin asioita! Ja sitä varten saakin hetken naksuttaa..

Aiheena siis edelleen kontaktien alastulo. Uusin (ja toivottavasti viimeinen) lähestymistapa on kosketusalusta ja naksutin ja koira jonka pitäisi käskyllä "ota" tökätä nokallaan alustaa. Ja sehän alkaa jo sujua! Haave olisi se, että lopulta minulla olisi aginois joka alastulolla tökkäisi nenällään maata, tai jotain sinne päin. Alku oli hieman kankeaa, katsekontaktia rakastava  pikku muppeni olisi mieluusti vain tuijottanut mammaa silmiin käskyn kuultuaan, se kokeili myös maahanmenoa, sivulle tuloa, maahanmenoa, toiselle sivule tuloa jne, ja kaikkea tätä katsekontaktin kanssa. Nyt alkaa homma avautua malille, ja hetken mietittyään se osaa alustaa tökätä, mahtista Pirjo  

Agilityyn ollaan nyt päästy sitten pakkastauon jälkeen. Keinu alkaa jo sujua kivasti, palkkasin sen viime viikon treeneissä lentokeinun tekemisestä ja tämä sitten selvästi paransi Beon itseluottamusta. Ongelmahan on ollut se, että ohjaaja on reagoinut virheeseen ja herkkä sieluinen runopoika on tästä mennyt suunniltaan -> keinu on paha. Käännetään siis tämäkin kuvio ylösalaisin sitten.

Kepeillä Beo on alkanut itsenäisemmäksi, se alkaa jo painaa päätä alas ja meno näyttää melkein agilityltä! Pitää vaan muistaa ettei tee liikaa toistoja, kun niistä heti into laantuu..

Beo on nyt 19.3 ilmoitettu 3 radalle Kuopioon, yksi on hyppäri (eli on toivoa ;)).