Hiekkakuopalla sunnuntaita viettämässä, onneksi ehdittiin treenata ennen sadetta, kerrankin! Paikalla oli siis kaikki belgimuunnokset edustettuina, meidän pojat ja Tiinan Tinka-laku ja Johannan Olli-gronttu. Saatiin lopuksi hieno kuvakin nelikosta, onneksi kukaan ei kuvassa läähätä paljon

Epäsosiaaliset belgit: Tinka, Beo, Jokke ja Olli.

Ensin Jokke sai tokoilla muiden häiriköidessä omilla touhuillaan. Tehtiin eka merkkiä ja sitten
merkin kautta ruutuun. Herraa ei olisi ollenkaan huvittanut eka mennä merkille asti, puoliväli oli kuulemma passeli paikka. Ruutuun meni sitten tosi hyvin ja jäi hienosti rajojen sisällekin. Maahan kun ekalla kerralla käskin niin jäi ensin kyynärät ylös.. Ehkä tässä on taas se kuuluisa treenin vähyys näkymässä. Metallinoutoa tein vauhtinoutona kerran, eka ei meinannu herra kapulaa nostaa kun se meni niin pehmeään hiekkaan että olisi pian pikinokka mennyt hiekkaan jos olisi suoraan ottanut, hyvin toi muuten. Seuraamista tein pelkästään namilla palkaten ja seuraamispaikka oli jo parempi, en meinannut kompastua koiraan ollenkaan
Muutaman luoksetulon tein takapalkalla, eli seisomiselta palkalle ja tämä tuntui toimivan. Lisäksi kaukojen maahan-seiso ruudun sisällä, hyvin pysyi paikallaan kun ei halunnut astua ruudun reunanauhalle

Beo sai tehdä vähän tokomuistelua eli ruutua! Patukka valmiina ruudussa ja Beo kurvasi ruutuun kaksi kertaa vasemmalta sivusta, sitten tein niin että koiran nähden vein patukan niin sitten meni suoraan ruutuun. Perusasentoon edestä-jumppaa myös, nyt alkaa mennä jo paljon paremmin nämä, liekö auttanut se kun eräänä päivänä pari kertaa vähän jalalla tönäisin kun jäi vinoon

Sitten hakua, Beo areenalla. Eka maalimies meni piiloon valmiiksi, Beo lähti hienosti etenemään mutta sitten kaarsikin ja jäljen suuntaan.. Mutta nopsaan tuli löytö ja maalimies muutaman haukun jälkeen leikitti Beon keskilinjalle. Toinen maalimies meni piiloon hiekkakuopan puolelle, Beon piti ylittää ikäänkuin penger päästäkseen sinne. Ei meinannut irrota, kaarsi juuri ennen pengertä takaisin. Kolmannella lähetyksellä meni maalimiehelle asti ja sai taas patukkaleikin palkaksi.

Loppuun kokeiltiin sitten Pursiaisen Piian vinkkiä parantaa maalimiehen asemaa minuun verrattuna, Beo kun on aikamoinen mammanpoika. Eli Johanna meni lähelle lähetyspaikkaa piiloon, lähetin koiran ja kun huomasin että se on maalimiehen  bongannut, kutsuin sitä takaisin . Tässä ideana oli että maalimies koiraa kutsuttaessa aloittaa bileet ettei koira vain mene ohjaajan luo vaan ajattelee maalimiehen olevan se mielekkäämpi vierailukohde. Joo, bileiden sijaan  Johanna päätyikin leikkimään jonkun sortin suohirviötä ja Beo-parka katsoi parhaaksi tulla mamman luo turvaabn  Kyllä oli koominen tilanne! Ei muuta kun uudelleen ja sitten oli Johannakin mukana, ihan ajatuksen kanssa  Beo hieman mietti tulisiko mamman luo, mutta maalimiehen patukka vei voiton. Sama toistettiiin Tiinalla ja nappiin meni, Beo ei edes miettiny muuta kuin patukkaleikkiä!