Eilen sunnuntaina Beon kanssa lenkille lähdettiin ja treenailuksi sekin sitten kääntyi. Ensin vähän matkaa kuljettuamme näin kivan kuivan metsän ja esineruutuahan siinä piti päästä kokeilemaan pitkästä aikaa. Beo puuhun kiinni, näytin sille hanskaani ja painelin metsään, jätin hanskan n. 20 m päähän johon Beolla vielä oli jonkinlainen näköyhteys (ja piipityskin kuului sinne asti ;)). Sitten vaan Beo esineen perään, hirmu tarkasti Beo etsi ja nopeasti tulikin hanska takaisin. Samanlaisen harjoituksen tein toisessa kohdassa, matka vain oli n. 30 m ja Beo ei esineelle asti nähnyt, hienosti ja vauhdikkaasti onnistui tämäkin! Ei ole Pirjo talven aikana temppuja unohtanut.

Tottista tehtiin sitten hiekkakuopalla kun sinne asti päästiin. Ensin paikallaoloa, välillä palkkasin, mutta silti se pentele pääsi yhden kerran nousemaan. Beo on siitä hassu kun se nousee paikallaolosta niin se vain näyttää hölmistyneeltä, ei siis mitään epävarmuuden merkkejä, ehkä Beo vain unohtaa mitä on tekemässä? Tästä nousemisesta sitten ärähdin ja paikallaoloa uudelleen perään, nyt pysyi hienosti, kiersin välillä koiran ympäri jne.

Seuraamista taas pitkä pätkä, tämä meiltä nyt sujuu, käännökset joka suuntaan hyvät. Liikkeestä seisominen meni ekalla kerralla istumiseksi, seuraavat kaksi kertaa hyviä, joko se tän kohta muistais taas. Luoksetulon eteen istumista taas samalla tekniikalla kuin viimeksi ja kyllä se alkaa nopeammin jo istuutua oikeaan kohtaan ja välillä ei enää yritä laittaa päätään niin useasti jalkojen väliin (ongelmansa kullakin..).