Kun ei näitä lomakelejä voi valita niin näillä sitten mennään. Eli tälle päivälle oli ohjelmassa jälkeä Beolle. Tein n. 400 m jäljen, janalla mittaa n. 30 m, janalla oli namipurkki merkin alla ja jälki lähti oikealle. Jäljessä 2 piikkiä ja 1 suora kulma ja lopussa vaikka mitä venkoilua kun laiska ja märkä ohjaaja ei halunnut enää ryteikköön itseään tunkea ;) Jäljen alku oli oikein kauniissa metsässä, mutta sitten puron ylitys ja seikkailua ryteikköisellä hakkuuaukealla. Janalla Beo eteni todella varmasti ja vauhdilla, namikupilla söi herkut ja sitten tarkasti muutaman metrin takajälkeä, seikkaili hetken jäljen takana ja sitten aloitti jäljestämisen oikeaan suuntaan. Ensimmäisellä piikillä meni armottomasti ohi ja tuli minulta neuvoa kysymään, muutaman käskyn jälkeen löysi oikean jäljen. Toinen piikki meni paremmin, vain pari metriä yli meni siitä. Ryteikössä joudin liinasta päästämään irti että selvisin itse ehjin nilkoin metsässä, Beoa tämä ei haitannut vaan jäljestys jatkui yhä varmana. Keppejä oli jäljellä 3, 2 ekaa Beo nosti hienosti mutta viimeisellä kepillä Beo meni kepin ohi tielle. Laitoin kuitenkin Beon viimeisenkin kepin etsimään että pääsin palkan antamaan.

Esineruutua treenattiin sitten niin että näytin molemmille koirille että nyt vien esineen piiloon, sinne jäivät "mussukat" autoon kiljumaan perään  Päästin sitten Joken ensin esineen hakemaan, vein sen 50 m päähän ja kävelin pienen kaistaleen takaisin, Jokkehan meni vauhdilla ja  toi esineen hienosti. Beon hain sitten, esine oli samassa paikassa ison kiven takana. Beolla ei tosiaan liikaa vauhtia esineruudussa ole, iloisesti hypähdellen lähti mali ruutuun ja toikin heti esineen, vaan on se meno niin erinäköistä kuin Jokella, näköjään ihan sama miten sitä hommaan innostaa, tärkeintä että tekee töitä!