Metsälenkillä oli sen verran sulaneita kohtia metsässä että pojat pääsivät etsimään käpyjä  Eli, etsin käpyrikkaan mättään ja otin sieltä yhden kävyn sitten "tunnarikapulaksi". Poikien mielestä tämä oli kivaa, ongelmaa tuotti vain keksiä tekemistä toiselle koiralle kun toinen keksi, eli nakkelin sitten nameja metsään ja toinen sai etsiä niitä.

Beolle etenkin tämä tuntui avaavan aivan uuden maailman tunnarin saralta, tai ainakin se avasi nenän! Eli oikeaa käpyä Beo minulle toi kaksi kertaa, tätä siis jatketaan  Jokkekin oikeaan osui kyllä, mutta se nyt on jo osannutkin nenä auki toimia.