Beon tiedot toimitettiin konsultaatiota varten eläinlääkäri Esa Kestille Kouvolaan. Seuraavanlainen arvio tuli takaisin:

Ei Jokella mitään kummempaa ole, mutta halusin saada selvyyden että miltä se jalka nyt näyttää, viimeksi sitä on kuvattu syksyllä 2009. Toulouse taas on ontunut enemmän nyt ja halusin tietää mitä siellä jalassa oikeasti on, nivelrikkohan siellä on diagnosoitu 2005. Kuvaus tapahtui 20.1.2012 eläinlääkäri Kivuttomalla, siellähän me nyt yhtenään ravataan.

Eläinlääkäri Martina Kittova-Kontu ehdotti alkuun että nukutetaan karvaeläimet., tähän tuumasin että ei tartte, onnistuu ilmankin :) Hyvin se kyllä onnistukin, Toulouse nyt on muutenkin tuollainen "väännä solmuun kissa" ja Jokkekin niin monessa liemessä uitettu tuon jalkansa vuoksi että ei siinä ongelmia ollut ja molemmat eläimet säästyivät krapulalta.

Toulousen oikeaa jalkaa kuvattiin ja siellä kyynärässä ne muutokset on. Pahinta tässä on se, että jalka näyttää siltä että se on joskus murtunut ja luutunut väärään asentoon :( Tätä en tiennyt, Äänekoskella on sanottu vain että on rikkoa. Samaten selästä otettiin yksi kuva niin näin että missä se Toulousen piikki on ja samassa paikassa aikalailla kuin  Beollakin. Toulouse saa nyt sitten syödä loppuelämänsä Metacamia, eikä vain kuurina. Muutenhan kissavanhus voi hyvin.

Joken kinttu taas näytti yllättävän hyvältä vammaan nähden, ja onhan tuosta jo kohta 4 v kun jalka uudelleen rakennettiin. Jokke saa nyt jatkaa kipulääkitystä tarpeen mukaan, jos pahalta vaikuttaa niin polveen voidaan myös suoraan ruiskuttaa kortisonia, tämä olisi sitten ilmeisen tehokas keino myös. Mutta seurataan tilannetta ja katsellaan Joken voinnin mukaan että mitä tehdään.

Alla vielä fiinit ruuvikuvat. Sivukuvasa näkyy hyvin että mikä sitä rikkoa on, periaatteessa kaikki irtonainen ja rosoinen ei kuulu kunnon jalkaan.. Ruuvitkin ovat hienosti pysyneet ehjinä, vaikka leikannut lääkäri arveli niiden särkyvän jo parin kuukauden sisään leikkauksesta :D

Beon selkä 2.1.2011

Beon selkä kesäkuussa 2011

Uuden vuoden aloittajaisiksi Beo pääsi lääkärissä käymään. Marraskuussa Beo alkoi liukastella sisällä, perä ikäänkuin lähti alta kun koira lähti innolla eteenpäin. Seuraava oire oli 29.12 alkanut oikean takajalan lepuutus tai "sutiminen" seistessä, Beo kuitenkin liikkuu normaalisti, mutta seisominen ei ole normaalia. Norocarp-kipulääkettä Beo on syönyt torstaista 29.12 saakka, eikä sillä vaikutusta ole seisomisen suhteen. Suuntasimme siis Kivuttomaan ja lääkärille Päivi Turunen. Ell kopeloi koiran läpi ja sen lisäksi otettiin kuvat, diagnoosi seuraavanlainen:

Spondyloosimuutokset pahentuneet, todennäköisesti hermopuristus (ja hermokipu?)

Tutkimuksessa ei todettu selkeitä kipupisteitä, mutta Beo vastusteli oikean takajalan taivuttelua eikä varaa jalalle painoa kunnolla (kipulääkityksestä huolimatta).
Ontuman syiden selvittämiseksi otettiin röntgenkuvia. Näissä nähdään, että spondyloosimuutokset ovat voimistuneet viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tämä voi aiheuttaa jatkuvaa hermopuristusta ja hermokipua. Tässä nikamavälissä muutos sijoittuu mahdollisesti pelkästään oikealle puolelle, mikä selittäneet otj oireilun.
Spondyloosimuutos on leikattavissa, mutta ennen leikkausta suositellaan ortopediaan erikoistuneetn eläinlääkärin arviointia.

Samalla reissulla otettiin kontrolli kilppariarvoista, ja ne ovat hyvät, eli lääkitys jatkuu samana eli 400 mg*2 päivässä.

Eli sillä lailla sitten :( En olisi kesäkuussa uskonut että nyt ollaan jo tässä pisteessä. Ell laittoi Beon tiedot selkiin erikoistuneelle lääkärille, ja nyt odotellaan millaisen arvion leikkauksesta ja siihen liittyvistä asioista hän antaa. Helppohan tuollaisesta toipuminen ei ole ja siksi mietitäänkin tarkkaan kannattaako siihen  lähteä, jos sitä mahdollisuutta nyt edes annetaan. Beo ei vaikuta mitenkään kipeältä, pihalla juoksee ja kierii lumessa ja sisällä uskollisesti kantaa lelujaan jos joku niitä piilottaisi. Mutta mitä jos Beo onkin todella kipeä ja minä en sitä tiedä? Tällä hetkellä olen sillä kannalla että ei leikkausta tehtäisi, mutta saa nähdä millä mielin asiantuntija on. Onhan Beo vielä nuori, 6 vuotta ensi kuussa vasta, joten siinä mielessä voisi vuosia vielä olla edessä. Mutta mitä jos muut muutokset sitten alkavat vaivata ja paheta. Kuinka kauan tilannetta voi vaan seurata, ell oli sitä mieltä että sitten on kipuja vasta kun alkaa ontua liikkeessä, oli sitä mieltä että nyt ei vaan hahmota jalkaansa seistessä, mutta mistä tuonkin sitten tietäisi. Onneksi nyt ei sentään tarvitse Beon liikuntaa rajoittaa koska se ei voi tuohon muutokseen vaikuttaa mitenkään, eli koiraa saa touhuta oman mielen mukaan.

Ensi viikolla pitäisi olla sitten enemmän tietoa leikkauksesta, eli katsotaan sitten miten asiassa edetään.

Häät alkoivat 31.12 rakettien paukkeessa ja jatkuivat 1.1.2012. Morsiamena on Ketunolun Atu ja pentuja odotetaan Ketunpolun kenneliin Mänttään. Kyseessä on kaksoisastutus, toisena mahdollisena isänä on  Pjotr Deabei. Dna-testin perusteella sitten huhtikuussa selviää onko joukossa Joken lapsia. Nyt vaan peukut pystyyn että pentuja tulee ja ainakin yksi niistä on se Joken poika joka muuttaa meille   tyydyttämään koiraharrastustarpeitani :)

Atu & Jokke 1.1.2012

Beo käväisi nyt vika kertaa silmätarkissa kun Kivuttomalla oli joukkopeilaus. Kaikkihan sai alkunsa siitä kun optikko-isäni katsoi Beoa silmiin ja tuumasi että tuollahan on kaihi, pakkohan se oli sitten tarkastuttaa. Peilaajana oli Jaana Pätilä ja lausonnoksi saatiin terve. Muutoksia silmissä tosin on, molemmissa silmissä on saumoissa pisteitä joita kutsutaan nimellä anteriorinen y-suturakatarakta. Kyseinen "tauti" ei aiheuta koiralle mitään haittaa, pisteet vaan ovat silmässä, mutta eivät lisäänny tai sokeuta koiraa. Hassua on se että molemmissa silmissä oli juuri samanalaiset muutokset. Lausunnoksi tuli terve, koska kyseinen sairaus ei estä jalostuskäyttöä, tai näin se lääkäri selitti, tosin sanoi myös että laittaa terve koska Beoa ei tulla jalostukseen käyttämään, ota tuosta nyt selvää. Mutta ei tule sokeaa meidän malista (ainakaan kaihin takia) :)

Seuraava terveydellinen projekti olisikin sitten Beon muuttaminen lopullisesti Pirjo-Irmeliksi, kovin vaan on kallista tuokin homma, Kivuttomalla 240 €, pitänee kysellä kylätohtoreilta tarkemmin hintoja..

Jokelle koitti kaksipäiväinen näyttelyviikonloppu, lauantaina oli Kv ja sunnuntaina sitten kaikkien rotujen näyttely. Lauantaina tuomarina oli belgialainen Rita Reyniers ja Jokke saikin värivammaisuutensa takia esiintyä valioissa, ja se kannatti! Kotiin tuomisina oli ROP ja CACIB! Meidän vanha mies on vielä iskussa :)

Arvostelu:

Harmaa hiilletty, 9-vuotias, ikä näkyy maskissa. Hieman pyöreä kallo, erinomainen etuosa ja rinnan syvyys, korvat voisivat olla lähempänä toisiaan. Hyvin harjattu turkki. Hyvä luuston vahvuus, hyvät jalat, juuri tarpeeksi draivia liikkeessä. Katsottuna takaa hän heittää vasenta takajalkaa sivuttain, tasapurenta.

Oli muuten ensimmäinen tuomari joka huomasi mitään erikoista Joken vempassa jalassa, eli kerrankin katsottiin liikkeitä tarpeeksi tarkkaan! Tuomari ei Joken väristä pitänyt ja ilmaisi sen hyvin selvästi, mutta koska muuten koira oli loistava niin taipui sitten siitä Ropin tekemään, varmasti kova pala tuomarille :D

Sunnuntaina tuomarina oli Marja Talvitie ja Jokke esiintyi veteraanina. Tuloksena oli Eri ja ROP-VET, Sa:ta ei tällä kertaa matkaan saatu.

Arvostelu:

Erinomainen tyyppi. Hieman voimakas takaluisu kallo, hyvä kita, hyvä kaula ja ylälinja. Hieman liian laskeva lantio. Riitävät etu- hyvät takakulmaukset. Ikä näkyy jo hieman liikkeissä.

Näin saatiin Joken näyttelyvuosi pulkkaan, ei se huonosti mennyt kun eri saatiin joka näyttelystä. Vuoden saldo on siis ROP, ROP-VET ja VSP-VET ja lisäksi PU2 & PU3. Saa nähdä miten ensi vuonna Jokke jaksaa kehiä kiertää, vieläkin se ulkomaan Cacib meiltä puuttuu ja sekös emäntää harmittaa. Tosin nyt jos niitä saisi kaksi niin tulisi harmaasta CIE ja CIB.. Eli katsotaan mitä keksitään ;)

Elokuun alussa tehtiin Joken kanssa koiramainen seikkailuretki Keski-Suomen suuntaan, tuttuja sitten nähtiinkin iso kasa :) Mäntässä käytiin Ketunpolun maastotreenipäivässä mukana olemassa, Jokke pääsi ilokseen tekemään muille malliksi esineruutua ja pienen jäljenkin jaksoin sille tekaista. Ei olekaan Jokke ihan hetkeen maastoa tehnyt, mutta hyvin se sujui vanhalta mieheltä.

Jokke lähdössä ruutuun, taustalla Piia kuvaa kunnon action-pätkää :D

Löytyi!

Ja palkkaakin siitä sai, kuvat Sini Lehtonen

Lisäksi Jokkea ilahdutti uuden morsion tapaaminen. Ensi vuodelle olisi tarkoitus parittaa Jokke Ketunpolun Atun kanssa, toivon mukaan sieltä meille sitten pentu tulisi paikkaamaan harrastuskoirapulaa.. Atulla oli juoksut ihan parhailla päivillä menossa, ja Jokkehan siitä innostui, paras yhteiskuva alla..

Joken naamalta voi kyllä hyvin lukea mitä herra miettii.. ;)

Atu kaunokainen

Oli mukava nähdä Atu tekemässä töitä. Hyvin erilaiselta se meno näytti kuin Joken kanssa, vaikka Jokke on rauhallinen muuten, on se töitä tehdessään hieman ylivireessä. Atulla taas tuntui olevan hyvin keskittymiskykyä, jospa näistä sitten tulisi mukava yhdistelmä.

Lisäksi vanha mies sai Keuruulla myös hieronnan tutulta Virveltä. Jokella oli etupää aivan jumissa ja se taas näkyi takajalan ontumisena. Liian rankka kesä selvästi.

Luca-pinserin kanssa Jokke pääsi marjastamaan, eli Jokke söi keppiä metsässä ja Luca juoksi ympyrää :D Tasajako!

Jyväskylässä taas päästiin tapaamaan Joken tytärtä Taikaa, Taikahan on syntynyt huhtikuussa. Mukava oli huomata että jos ei Jokke muuta ole periyttänyt, niin ainakin keppihulluuden ;)

Taika & Jokke

Paljon iloa risusta..

Beo kävi kontrolliverenannossa 11.8 ja vihdoin ovat arvot sitä mitä pitääkin eli 22,7. Samalla lääkityksellä nyt jatketaan ja puolen vuoden/vuoden päästä katsellaan uudelleen miltä tilanne näyttää. Beolle tuntuu nyt kilpparin oireet iskevän vähän jälkijunassa, malilta on pudonnut aikalailla kaikki karva, jopa päällikarva on kuivaa ja se lähtee ihan nykäisemällä irti. Häntänsä Beo oli kalunnut niin kaljuksi että iho aukesi parina päivänä kun herra ilomieli paukutti häntää seinään, ja veri lensi.. Häntä paketoitiin vajaaksi viikoksi, ja nyt se ei enää ole auennut, vielä.. Beo on myös vaihtanut ruokansa kevyt versioon, herran pääateriana on nyt Jahti & Vahti kevyt. Painoa oli viimeksi kontrollin aikaan 36 kg, saa nähdä millon lähtee enemmän sitten tippumaan.

Eli Beon verikokeen aika oli eilen ja tänään saatiin tulos ja eihän se ihan toivottu ollut. S-T4  oli nyt 7, kun se tavoite on se 17.. Nyt sitten tuplataan lääkeannos ja uusi kontrolli 2-3 viikon päästä. Beossa on kyllä ulkomuodossa selkeä muutos entiseen, valjaat ovat löysät ja kasvot hoikistuneet. Mutta se paino.. Kyllä piti lääkärissä punnita koira useaan kertaan kun vaaka on sitä mieltä että Pirjo painaa 37 kg, ei mitään käsitystä miten se on mahdollista, viimeksi paino oli 34 kg. Voisikohan tuo paino kuitenkin johtua vielä tuosta kilpparista, ell oli sitä mieltä että ei kannata nyt tuosta painosta murehtia. Pitää vaan nyt toivoa että saadaan pian  Pirjo-Irmelin lääkitys kohdilleen.